PINNAN ALLA PIILEVÄT VAARAT

Kaksi kolmesta uimahyppyonnettomuudesta sattuu tutussa paikassa järven rannalla. Edes tuttuun rantaan ei kannata pulahtaa, ennen kuin olet tarkastanut veden syvyyden ja pohjan. Vedenkorkeus saattaa sisäjärvilläkin vaihdella useita kymmeniä senttejä kesän aikana, ja syvyyden arviointi on pinnalta katsoen vaikeaa.

Valitettavan monet käyttävät rantoja kaatopaikkoina. Pinnan alle saattaa päätyä miltei mitä tahansa ilkivallan ja ajattelemattomuuden seurauksena. Rantoja siivotessaan sukeltajat ovat löytäneet uimapaikoilta polkupyöriä, roskakoreja, öljytynnyreitä, metalliputkia, liikennemerkkien tolppia, heinäseipäitä, hetekoita, helloja ja muuta romua lasipulloista ja -tuopeista puhumattakaan. Mieti, mitä tapahtuu, jos osut sellaiseen.

Laiturikin on saattanut siirtyä talven aikana, vaikka se näyttää olevan tismalleen samassa paikassa kuin viime kesänä. Puolenkin metrin päässä vanhasta paikasta ranta saattaa olla tyystin toisenlainen. Pohjassa saattaa olla kivi, laiturin betonipaino tai ankkuriketju tai jopa vanha laituri.

Osa uimahyppyonnettomuuksista sattuu ulkomailla tai uima-altaissa. Muista, että ulkomailla rantoja ei välttämättä tutkita ja syvyyksiä merkitä joka vuosi. Pidä myös mielessäsi, että vesi vääristää. Uima-allas saattaa olla huomattavasti matalampi, kuin miltä se näyttää.

Harkitse, mihin hyppäät. Älä koskaan hyppää pää edellä.